Maja kinusi Daisyn itselleen ylläpitoon rakastuttuaan siihen kuntoutukseensa kuuluneessa terapiaratsastusviikonlopussa. Tamma on kotiutunut skotlantilaiseen karsinaansa jo kolme vuotta sitten, ja vaikka se ei ole paperilla Majan oma, on vaikea kuvitella tamman enää koskaan lähtevän takaisin Suomeen. Maja aloittaa jokaisen päivänsä harjaamalla Daisyn, ennen kuin on keittänyt edes omaa aamupuuroaan. Daisy oli se joka auttoi Majan takaisin ratsastuskuntoon, kärsivällisesti opettaen ja sietäen puolikuntoisen käden puolitehoisia apuja. Sitä ystävyyttä ei Maja voi maksaa koskaan takaisin, mutta voi ainakin yrittää.

​

Daisy on tämän-kanssa-voit-kokeilla-mitä-vaan -hevonen, joita ei montaa tule hevosihmisen elämässä vastaan. Siitä todisteena toimikoon tamman maine Pohjois-Suomen kysytyimpänä terapiaratsuna ja sen kymmenet, varaston hyllyjä täyttävät ruusukkeet, joita se on tuonut kotiin kiireisimpinä kisakuningatarpäivinään. Niistä päivistä tosin on jo aikaa. Koska Daisyn omistajan äärimmäinen treenauslaiskuus ja huonon häviäjän luonne pitivät parin poissa kisaradoilta vuosia, vaativiin koululuokkiin aikanaan riittäneet lihakset ja vireät kisakoneen aivot ovat pehmenneet pieneksi heinämahaksi ja leppoisaksi eläkeläismamman elämänfilosofiaksi.

 

Tamma vaikuttaa nykytilaankin varsin tyytyväiseltä. Daisy on maailman sosiaalisin hevonen, joten jos sillä vaan on seuraa (seuran jalkojen määrällä ei väliä), se viihtyy kaikissa tilanteissa talutuslenkeistä hampaiden raspaukseen.

 

Ikääntyminen ja elämänrytmin hidastuminen ei ole tehnyt rouvasta mitään flegmaattista muumion tohvelia. Vaikka Daisy on tasainen eikä ole tiettävästi koko elämänsä aikana säikkynyt mitään, se on ympäristöstään kiinnostunut ja vireä hevonen sekä maasta että satulasta katsottuna. Tammaa on ilo ratsastaa, sillä sillä on ytimeen iskostettua miellyttämisenhalua ja erinomaiset, pehmeät askellajit. Kiltteys on Daisyn hallitseva piirre: sen voisi jättää pihalle ilman aitoja tai naruja, ja se pysyisi siinä seurailemassa aidosti välittävän kanaemon ilmeellään, kuinka sen mielipuoli emäntä selviää milloin mistäkin päivän sattumuksesta. 

 

Daisyn mielestä elämän parhaita asioita ovat maastolenkit vuorimaisemissa ja aamun pitkät harjaushetket. Daisy on poikkeuksellisen kova "juttelija": se reagoi puheeseen ilmeikkäästi ja hörisee ja tuhisee, kun sen kanssa touhuaa, tai kun sille suo edes ohimenevän katseen. Skotlannin kylmänkosteina talvina tamma kasvattaa järkyttävän, tummankirjavan talvikarvan, vaikka Maja on kysynyt siltä monesti, voisiko se olla tekemättä niin.